Suomi 100-vuotta 6.12.2017

with Ei kommentteja

Tänään on merkittävä päivä suomalaisille sekä itsenäiselle Suomelle. Useat polvet haaveilivat itsenäisestä ja vapaasta Suomesta ennen sotia. Haave tuli toteen vuonna 1917. Itsenäisyys oli kuitenkin alussa sekä hauras että epävarma. Kun Neuvostoliitto järjestäytyi  uudelleen valtioksi Keisarillisen Venäjän jäljiltä, uusi naapurimme osoittautui paljon pelättyä vaarallisemmaksi. Neuvostoliitto oli myös luultua halukkaampi laajentumaan. Stalinin johdolla Neuvostoliitto vyöryi Suomeen 27.11.1939. Mainilan laukaukset edellisenä päivänä aloittivat moniin sukupolviin vaikuttaneen tapahtuman. Nämä tapahtumat olivat raskaita ja epäinhimillisiä koettelemuksia niille naisille, miehille ja lapsille, jotka ne kävivät läpi.

Itsenäistymisen ajalta sisällissodan arvet puhdistuivat pois koska: Sotavuosien ja sen jälkeen jälleenrakentamisen aikana, jokainen puhalsi yhteen hiileen puhdistuneena–yhtenä kansana. Nuo sukupolvet kantoivat vastuunsa ja velvollisuutensa valittamatta pitääkseen maamme itsenäisenä sekä vapaana ja ja olivat samalla ylpeitä suomalaisuudestaan ja sisukkuudestaan.Taival oli raskas, vaikuttaen yhä tänäänkin, kolme sukupolvea myöhemmin, lapsiimme omalla tavallaan.

Me–jokainen suomalainen–saamme olla kiitollisia edellisille sukupolville maastamme ja vapaudestamme. Saamme olla kiitollisia saadessamme kasvaa ja elää juuri täällä, tänään, ilmentämässä suomalaisuuden henkeä ja Suomen kansan tehtävää. Tehtävämme on yhdistää henki aineeseen, luoda todeksi oma sisäinen jumaluutemme tässä ja nyt, eli omaan elämäämme ihmisinä. Tehtävä ei ole helppo, mutta perin tarpeellinen. Se on sitä siksi, että ainoastaan näin voimme auttaa muita kansakuntia tuomaan Pyyteettömän Rakkauden tietoisuutta sekä rauhaa meidän kaikkien yhteiselle maapallolle. Me pystymme siihen yksilöinä ja kansakuntina vain, jos olemme tarpeeksi sisukkaita sekä peräänantamattomia.

Rauhan, suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien sekä korkeamman ymmärryksen sanansaattajina ovat toimineet vuosikymmenien ajan myös useat presidenttimme. Rytistä lähtien he ovat mestareiden ja kansallishaltioiden tuella osoittaneet poikkeuksellista lujuutta tiukoissa paikoissa. Kiitos kuuluu myös heille, sillä he ovat olleet esimerkkeinä oikeanlaisten naapurisuhteiden luomisessa sekä rauhan lisäämisessä maailmaan. Heillä on ollut ratkaiseva rooli itsenäisyytemme kannalta, lähes 100 vuotta myöhemminkin tarkasteltuna.

Risto Ryti uhrasi elämänsä ja terveytensä tehdessään raskaita päätöksiä koko Suomen puolesta. Hän hyväksyi Saksan antaman materiaali- ja sotilasavun Suomelle. Ryti pelasti Suomen päätöksellään. Hän joutui sen vuoksi sodan jälkeen kärsimään marttyyrituomion. Ryti joutui kuritushuoneeseen istumaan tuomiotaan, kuin symbolina koko Suomen kärsimistä raskaista tappioista. Ryti oli ainoa presidenteistämme, joka oli entisen kansallishaltijamme Väinämöisen suora inkarnaatio. Mannerheim puolestaan sekä karismallaan sekä tiedollaan piti sotajohtomme ruodussa. Mannerheim antoi maailmalle ja Suomen kansalaisille kuvan suomalaisesta periksiantamattomuudesta ja tahdosta puolustaa sitä, mikä on meille tärkeää. Paasikivi kävi raskaita neuvotteluita Neuvostoliiton kanssa. Hän todisti omalla tarmollaan sekä lujuudellaan suomalaista sisua ja tahtoa.

Kekkonen käyttäytyi kuin kaksoisagentti. Hän mielisteli, saunotti sekä vei neuvostojohtajia kalastamaan. Hän sai naapurimme pasmat sekaisin eri yhteyksissä tehdessään niin kutsutun torjuntavoiton. Neuvostoliitto olisi muuten vallannut Suomen. Mauno Koivisto koetti jatkaa edeltäjiensä suurissa saappaissa tehden samankaltaista työtä. Hän toimikin välittäjänä idän ja lännen välissä. Etenkin 1990, jolloin Koivisto toimi isäntänä George Bush vanhemman ja Mihail Gorbatshovin tapaamisessa Helsingissä.

Martti Ahtisaaren tuoma panos ulottui kenties vielä laajemmalle. Aiemmalla urallaan hän toimi onnistuneesti rauhanvälittäjänä Afrikassa, tuoden näissä tehtävissä ansaitsemansa auktoriteetin mukanaan myös presidentin tehtäviin. Tuona aikana Ahtisaari muun muassa hoiti rauhan välittämistä Venäjän ulkoministerin kanssa Jugoslavian sodassa Balkanilla sekä Pohjois- Irlannissa. Ahtisaari on  jatkanut työtään maailmanrauhan eteen edelleen eläkkeellä ollessaan.

Tarja Halonen puolestaan antoi vahvan mielipiteensä ihmisoikeuksista. Hän toi sen julki monissa yhteyksissä, pyrkien jakamaan näkemystään tasa-arvoisesta maailmasta. Halonen piti yllä myös Suomen sekä Venäjän välistä vuoropuhelua. Sauli Niinistö on omalla kaudellaan joutunut tiukkaan paikkaan Suomen johtajana. Hän johti esimerkillään toimien välittäjänä maailmanrauhan ollessa jälleen kerran hiuskarvan varassa Ukrainan kriisissä. Niinistö toimi ansiokkaasti käydessään neuvotteluja idän ja lännen välillä. Niinistö ei unohtanut Suomen etua, eikä myöskään Venäjän ja Suomen hyviä naapuruussuhteita. Niinistö keskusteli avoimesti myös Ukrainan johtajan Poroshenkon kanssa, toimien samalla esimerkkinä johtamalla keskustelua eri osapuolten välillä ansiokkaasti.

Henkisesti olemme kansakuntana käyneet läpi melkoisen prosessin hyljätystä muinaisesta kansasta merkittäväksi kansakunnaksi, joka on ollut valmis seuraamaan omia polkujaan maailman kansojen keskellä häpeämättä historiaansa ja kohtaloitaan. Aika näyttää, minkälaisen arvon maamme ja sen johtajat saavat tarkastelessamme kansamme tilaa taas seuraavan 100 vuoden päästä.

Pyrkikäämme jokainen meistä, menneiden polvien innoittamana, löytämään totuus omasta olemassaolostamme ja todellisuudesta. Ilmentäkäämme sitä omalla ainutlaatuisella tavallamme, osana suomalaisuutta ja Suomen kansallishenkeä. Tämä auttaa meitä kansakuntana menestymään, kukoistamaan ja olemaan esimerkkinä tulevien sukupolvien lisäksi myös muille kansoille.

Rakkaudella,

Dwhal Khul

Suomen Kansallishaltija