Atlantiksen perintö

with Ei kommentteja

ihmisesta-kristukseksi-juha-korhonen-nakija

Teksti: Juha Korhonen 4.4.2016

Atlantiksen perintö

Atlantiksen tarina on kiehtonut ihmismieliä jo vuosisatoja. Ensimmäisenä meille länsimaissa siitä puhui kreikkalainen filosofi Platon. Itse viehätyin Atlantiksen tarinasta Charles Berlitzin, Otto Muckin ja Erich von Dänikenin kirjojen kautta. Kuitenkin vasta ystäväni Pirjo Viskarin energiahoidossa 1990-luvun lopussa koin jotakin syvempää. Kesken meditaation saimme molemmat näyn hämärästä huoneesta, jonka keskellä oli kynttilä ja kynttilän ympärillä muutama ihminen. Yksi huoneessa ollut henkilö oli opettaja, joka opetti meille henkisyyttä. Tämän näyn jälkeen aloin saada selkeitä muistikuvia Atlantikselta. Aika pian aloin myös kirjoittamaan muistikuviani paperille. Kymmenen vuoden aikana tekstiä kertyi noin 150 arkkia. Tarina tyssäsi kuitenkin siihen. En saanut silloin aiheesta enempää irti. Tulin siihen tulokseen, että aika ei ollut vielä kypsä Atlantiksen tarinan kertomiseen. Nyt on viimein kuitenkin tullut aika kertoa tämä tarina niiden muistikuvien kautta, jotka minulle on annettu.

Atlantiksen perustaminen

Atlantis perustettiin Lemurian (Lemuria oli manner Tyynellä valtamerellä) aikakauden loputtua noin 150 000 vuotta sitten. Atlantis niin sanotusti nousi Atlantin valtamerestä. Suurin osa Pohjois-Amerikasta sekä Grönlannista oli silloin veden alla, kuten myös kaksi kolmasosaa Etelä-Amerikasta. Australia oli kokonaan vielä pinnan alla ja Afrikan Saharan paikalla oli valtava sisämeri. Gibraltarinsalmi eli Herakleen pylväiden väli oli vielä tukossa. Maailma oli silloin todella erinäköinen. (ks. viereisen sivun kartta).

Suurimmillaan Atlantiksen manner ulottui nykyisen Grönlannin pääkaupungista Nuukista vielä noin 300 km pohjoiseen ja siihen kuului myös osa Islantia. Etelässä se rajoittui Kanariansaarille, idässä Azoreille ja lännessä se ulottui Länsi-Intian saarille saakka. Myös Newfoundland ja Nova Scotia kuuluivat jo tuolloin Atlantikseen. Atlantiksen mantereesta on nykyisin vielä jäljellä Grönlannin eteläosa, Teneriffa, Azorit, Bermudan alue sekä Nova Scotia ja Newfoundland.

Suurin osa maailmankaikkeuden olennoista, jotka olivat luvanneet liittyä ihmiskuntaan, alkoivat syntyä tälle uudelle mantereelle. Alkoi Atlantiksen aikakausi. Samoihin aikoihin ihmiskunta sai kaksi uutta aistia: näkö- ja makuaistin. Ensimmäisenä Atlantikselle kuitenkin tulivat tähteläiset, erilaiset ihmisen kaltaiset olennot eri tähtijärjestelmistä ja jopa eri galakseista. Tähtien väki inkarnoitui fyysiseen kehoon ensimmäistä kertaa juuri Atlantiksella, sillä he eivät olleet halunneet inkarnoitua vielä Lemurian aikaan. Tämä johtui siitä, että Lemuriassa kehomme oli vielä eteerinen ja silmien tilalla oli yksi suuri silmä, niin kutsuttu kolmas silmä, jolla näki ainoastaan eetteritasolle. Lemuriassa ihmisen keho oli yksinkertaisesti liian kehittymätön tähteläisille, jotka olivat tottuneet kehittyneempään fyysiseen kehoon. Ensimmäiseksi Atlantikselle materialisoitui neljä olentoa: Maan sisäinen hallitsija Sanat Kumara, silloinen Maailmanopettaja Manu, mestari Uranus (edusti maan sisäisessä hallinnossa Pyhää Henkeä) sekä eräs muu Maan sisäisen hallinnon olento, joka inkarnoitui myöhemmin Atlantiksella viisaana kuninkaana Nemeksenä sekä muinaisessa Persiassa Zarathustrana. He auttoivat eri tähdistä tulevia kansoja materialisoimaan Atlantikselle kultakin tähdeltä 40:n sielun pioneerijoukon. Loput inkarnoituivat normaalisti naisen kautta. Eniten ihmiskuntaamme liittyi väkeä Plejadeilta, Siriuksesta, Marsista, Otavan tähdistöstä ja Karhun tähdistöstä. Lisäksi pienet joukot tulivat myös Arcturuksesta, Orionista sekä Venuksesta ja Andromedalta auttamaan ihmiskuntaa erilaisissa tehtävissä.

Kultainen aika päättyy

Atlantiksen ensimmäiset 100 000 vuotta kuluivat rauhassa ja harmoniassa. Kyseistä ajanjaksoa kutsuttiin kultaiseksi ajaksi. Mestarit elivät ihmisten keskellä opettaen viisautta ja rakkautta. Ihmiset arvostivat toisiaan ja mestarien viisautta.

Kaikki kuitenkin muuttui ja niin muuttui myös ihminen. Mestarit laittoivat ihmisen koetuksiin ja haasteisiin. Marsista saapui lentävillä lautasilla uusi kansa, joka tahtoi valloittaa koko maapallon. Kyseinen ihmiskunta oli ennen saapumistaan Atlantikselle käynyt sotaa viereisen planeetan kanssa: Marsin ja Jupiterin välissä oli muinoin planeetta, jonka marsilaiset tuhosivat kokonaan, ja tekivät samalla myös oman planeettansa täysin asumiskelvottomaksi. Tästä huolimatta mestarit antoivat kuitenkin kyseiselle kansalle luvan asettua maapallolle, sillä he tiesivät sen olevan hyväksi ihmiskunnan kehityksen kannalta. Myös Pyyteettömän Rakkauden tahdon mukaan he kuuluivat ihmiskuntaamme.

Marsilaiset toivat tullessaan vastuksen eli kaksinaisuuden maailmaan. Saimme hyvän ja pahan, kauniin ja ruman sekä oikean ja väärän. Marsilaisten tulon jälkeen eri kansojen keskuuteen syntyi sellaiset käsitteet kuin sotilas, armeija sekä hallinto. Rauha ja rakkaus vaihtuivat kateuteen, ahneuteen ja vallan tavoitteluun.

Parinkymmenen tuhannen vuoden ajan Atlantiksella vallitsi odottava tunnelma samalla kun marssilaisten valta kasvoi kasvamistaan. Vaikka heitä oli tullut Atlantikselle vain kourallinen, kykenivät he kuitenkin lisääntymään monilukuisesti. Marssilaiset lahjoivat ja houkuttelivat muita ihmiskunnan edustajia puolelleen. He asettuivat aluksi asumaan aivan Atlantiksen eteläosaan, mutta pian he olivat levittäytyneet mestarien perustamaan pyhään Poseidonin kaupunkiin saakka. Ihmiset lankesivat marsilaisten houkutuksille ja pakotukselle. Samalla koko
pyhän kaupungin värähtely alkoi laskea ja pian mestarien oli pakko lähteä pois sieltä, sillä vain harvat enää luottivat heihin. Kuningas Atlas nimesi kaupungin omalla nimellään.

Noin 50 000 vuotta sitten marsilaisten johtaja Atlas valtasi koko Atlantiksen eteläosan ja sen kansat itselleen. Tuolloin vielä hyvin kehittymätön ihmiskunta oli helisemässä. Onneksi pohjoisessa asui kuitenkin kansa, joka oli tarpeeksi vahva antaakseen vastuksen sille murskaavalle voimalle, jolla Atlas vyöryi eteenpäin. Kuningas Nemes kokosi armeijan, joka kykeni vastustamaan Atlasta. Nemes myös siirsi pääkaupungin pohjoisemmaksi Atlantiksen itäiselle rannalle, josta kansaa voitiin puolustaa paremmin. Samalla hän vaihtoi kansansa nimen ozeilonilaisiksi. He olivat galicialaisten, suomalaisten, saksalaisten, vallonien, puolalaisten ja eestiläisten esi-isiä. Kaikki vielä Atlaksen vallasta vapaat kansat liittoutuivat ozeilonilaisten kanssa. Atlantiksen loppuaikana vapaita kansoja olivat mm. Hermekseläiset (teneriffalaisten esi-isiä), fulxilaiset (mayojen esi-isiä), bengalilaiset (intialaisten esi-isiä), sekä Lothrixin ratsukansa (venäläisten esi-isiä).

Hermekseläiset

Hermekseläiset olivat merkittävä kansa Atlantiksella, sillä heidän sanottiin polveutuvan jumalista. Alkuperäiset hermekseläiset olivat 2-3,5 metriä pitkiä tummaihoisia yksisilmäisiä olentoja, joilla oli valtavat fyysiset voimat, mutta myös henkisiä kykyjä. Yhdellä silmällään he kykenivät näkemään niin hengen maailmaan kuin fyysiseenkin. He olivat tulleet Atlantikselle Lemuriasta. Hermekseläisten viisauden avulla ihmiskunta selvisi läpi sekä Lemuriakaudesta että Atlantiskaudesta. Hermekseläiset olivat kotoisin vain eetteritasolla ilmentyvältä siniseltä planeetalta, joka sijaitsee lähellä maapalloa.

Hermeksen pääkaupunki sijaitsi keskellä Atlantista. Aikojen saatossa paikalle muodostui rajajoki, joka erotti Atlantiksen etelä -ja pohjoisosan toisistaan. Joella käytiin suuria taisteluita, joissa menehtyi valtavasti ihmisiä. Tämä kohta löytyy edelleen Atlantin valtamerestä.. Se sijaitsee Azoreilta noin 200 km lounaaseen. Siellä värähtely on edelleen hyvin matala, jopa miinuksen puolella.

Velhot

Marsilaisten vallattua alaa mestarien oli pakko väistyä aineen tasolta. Ihmiskunta alkoi radikaalisti maallistua. Mestarien vetäydyttyä pois aineen tasolta Atlantiksen neuvosto päätti perustaa velhojärjestön. Velhot päätettiin luoda koska Atlas oli kouluttanut omissa synkissä luolissaan mustia noitia, joilla oli myös suuri valta yli aineen. Ainoastaan kokenut velho pystyi vastustamaan Atlaksen noitia.

Velhot olivat pitkälle kehittyneitä sieluja, jotka oppivat hallitsemaan mieltään, kehoaan sekä maailmankaikkeuden energioita kukin kehitystasonsa mukaan. He elivät poikkeuksia lukuun ottamatta tuhansien vuosien ikäisiksi. Heitä johti Gulgh -niminen kolmannen asteen vihitty, joka on lähes suorittanut ihmisen tien aineessa. Gulgh koulutti tavattoman pitkän elämänsä aikana satoja velhoja. Ajan saatossa velhot kuitenkin menehtyivät lukuisissa sodissa marsilaisten kanssa. Ennen Atlantiksen tuhoa heitä oli jäljellä enää viisi.

Atlaksen hyökkäys

Noin 13 000 vuotta sitten Atlaksen joukot alkoivat vyöryä ennennäkemättömällä voimalla kohti pohjoista. Hermeksen kaupunki murtui ja asukkaat pakenivat liittolaistensa kanssa muille mantereille sekä pohjoiseen. Hermekseläiset päätyivät lopulta Teneriffan saarelle, missä heitä eli vielä 1400-luvulla.

Sota Atlantiksella oli valtava. Siihen osallistui pari miljoonaa ihmistä. Atlaksen vihan voima oli liikaa liittolaisille. Nemes ja hänen liittolaisensa joutuivat vetäytymään aivan pohjoisen vuorille asti. Atlantiksen neuvosto kokoontui hätäistuntoon maan sisäisen hallitsijan johdolla. Neuvosto ja mestarit tulivat siihen tulokseen, että vaihtoehtoja ei ollut. Mestareilla ei ollut lupaa puuttua suoraan Atlantiksen tapahtumiin, sillä se oli ihmiskunnan oman karman kysymys. Ainut vaihtoehto oli räjäyttää koko Atlantis ihmisineen taivaan tuuliin. Tämä oli ihmiskuntaa edustaneen neuvoston päätös. Tehtävään lupautui Fulxin kansallishaltija Fulx. Hän kantoi kenenkään huomaamatta Etelä-Atlantiksella sijainneeseen tuliperäiseen Thumo -vuoreen räjähdysaineen, jonka tuhovoima vastasi 15:ta Hiroshiman ydinpommia. Kyseinen määrä oli riittävä räjäyttämään koko Atlantiksen, mutta samalla myös muuttaisi meriä ja ilmakehää. Kyseessä siis oli iso riski, mutta mestarit kyllä tiesivät mitä tekivät.

Liitonarkki ja siirtokunnat

Atlantiksen mantereen aivan pohjoiskärjessä sijaitsi mestarien henkinen koulutuspaikka, jota kutsuttiin Ozeilonin torniksi. Mestari Hermes toimi siellä pääopettajana. Noin 20 vuotta ennen tuhoa tällä vuorten keskellä sijaitsevalla tornilla alettiin – kaikilta katseilta piilossa – rakentamaan nk. Liitonarkkia (mainitaan mm. raamatussa). Arkki oli lentävä alus, joka käytti hyväkseen maan magneettikenttää pysyäkseen ilmassa. Näin sillä pystyi lentämään minne vain ilman polttoainetta. Arkki rakennettiin puhtaasta, eteerisestä kullasta ja sen raaka-aineet saatiin Andromedasta ja Venuksesta. Arkki oli lähes näkymätön, mutta silloin kun ihminen astui Arkin sisälle tuli se ihmissilmälle näkyväksi. Ihmisen keho puolestaan muuttui samalla värähtelyltään niin korkeaksi, että sen solurakenne muuntui. Arkkiin astunut henkilö käytännössä parani välittömästi kaikista sairauksista ja hänen elinikänsä pidentyi merkittävästi.

Arkin valmistuttua sillä alettiin viemään eri kansoja eri puolille maapalloa perustamaan siirtokuntia. Siirtokunnat perustettiin muun muassa Intiaan Ceilonin saarelle (nykyinen Sri Lanka) ja Egyptiin, johon myös Ozeilonin uusi kuningas Milos lopulta päätyi. Siirtokunta perustettiin myös Eufrat ja Tigris -jokien jokilaaksoon. Yksi lähetettiin Jerusalemin lähelle, Mustanmeren rannalle Qumran -nimiseen paikkaan, josta myös löydettiin kuuluisat kuolleenmeren kirjakääröt. Myös Gobin autiomaahan – joka oli tuolloin valtava sisämeri – perustettiin siirtokunta. Yksi siirtokunta perustettiin myös Tiibetiin, jossa mestarit vielä nykyäänkin pitävät yhtä koulutuspaikkaansa. Kyseistä paikkaa on monessa kirjassa kutsuttu Shamballaksi. Myös Andien korkeille vuorille perustettiin kylä – vaikkakin tuohon aikaan Andit olivat vain yksi iso saari. Sinne asettui Fulxin siirtokunta, jotka olivat Maya-intiaanien esi-isiä. Lothrixin ratsukansa vietiin Valko-Venäjälle Minskin alueelle. Paikkoja valittiin monta, jotta elämä varmasti jatkuisi tuhon jäljiltä.

Atlaksen hyökättyä viimeisen kerran heikentyneiden liittolaistensa kimppuun Arkki nousi jälleen ilmaan ja päätyi Espanjan Ourenseen. Sinne perustettiin vielä yksi siirtokunta.Tämän siirtokunnan vetäjäksi oli valittu Vallon -niminen mies, joka oli ollut Nemeksen päähenkivartija. Atlantiksen tuhon jälkeen kyseinen siirtokunta nimettiin Valloniaksi ja Vallon kruunattiin sen kuninkaaksi. Myöhemmin, kansainvaellusten seurauksena, valloonit päätyivät asumaan Belgiaan. Valloonien jälkeläiset levittäytyivät joka puolelle Eurooppaa ja lopulta he päätyivät Suomeen asti. Tämä kansa tunnetaan nykyään suomalaisina. Me suomalaiset olemme siis alunperin kotoisin Atlantikselta.

Atlantiksen salainen neuvosto

Atlantiksella oli ihmiskunnalla oma neuvosto, joka päätti ihmiskunnan asioista. Neuvoston tehtävä oli edesauttaa Pyyteettömän Rakkauden suunnitelman toteutumista Atlantiksella, sekä olla vaikuttamassa rakkautena maailmassa ja tietysti edistää henkistä viisautta ihmiskunnassa. Neuvoston jäseninä olivat Maan sisäinen hallitsija Sanat Kumara, Ozeilonin kuningas eli Nemes, Fulxin kuningas Fulx, Hermeksen suurruhtinas Talborx (Henkisen opettajan Esko Jalkasen inkarnaatio. Hän pelastui Atlantiksen tuhosta Ourenseen ja perusti sinne henkisen koulutuspaikan), Ozeilonin kansallishaltija Nabrodix (myöhemmin kalevalainen kansallishaltijamme Väinämöinen), Hermeksen ja Egyptin kansallishaltija Hermes (Thoriksi kutsuttu Egyptissä), valkoisten velhojen päällikkö Gulgh, Velhojen edustaja Calmolis (kalevalaisen kansamme suojelija Atlantiksella) ja tietysti Maailmanopettaja Manu (Kolmas Manu). He kokoontuivat aina samassa paikassa Hermeksen kaupungissa, suurruhtinaan linnan tornissa, josta oli portaat eetteritasolle. Torniin piti olla kutsu päästäkseen mukaan neuvotteluihin.

Pohjoisen vapaat kansat elivät koko Atlantiksen mantereen olemassaolon ajan yhteistyön ja rakkauden liitossa. Kunkin maan hallitsijat olivat viisaita ja henkisiä ihmisiä, joilla oli puheyhteys kansallishaltijoidensa kanssa. Käyttäen apunaan kansallishaltijoidensa, oman planeettansa ja kansansa viisautta he yhdessä vastustivat valloittajien hurjia hyökkäyksiä vuosisatojen ja tuhansien ajan eri inkarnaatioissaan.

Atlantiksen tuho

Arkin jättäessä Ourensen se lähti hakemaan vielä kiireen kaupalla Nemeksen poikaa Prinssi Milosta. Hänen oli tarkoitus asettua Ourenseen kansansa luo, sillä Ourensen luolan arveltiin kestävän räjäytyksen parhaiten ja lisäksi se olisi riittävän korkealla, ettei hyökyaalto yltäisi sinne asti. Kuningas Nemes päätti uhrata itsensä Atlantiksen tuhossa taistellakseen urheasti miekka kädessään suojaten perillisensä paon. Prinssi Milosta kuljettavan Arkin noustessa ilmaan Mestari Fulx räjäytti Atlantiksen. Arkki ehti nousta viime hetkellä, mutta se lensi räjähdyksen voimasta ulos koko maapallon ilmakehästä. Atlantiksen maa-aines räjähti ylös ilmakehään ja valtava tuuli puhalsi suurimman osan maa-aineksesta Pohjois-Afrikan päälle. Tästä maa-aineksesta muodostui nykyinen Saharan autiomaa. Räjähdyksen seurauksena syntyi niin valtava tsunami, että se huuhtoutui yli Andien, Kalliovuorten ja Himalajan. Se huuhtoi myös läpi Euroopan mantereen. Atlantiksen hävittyä vesi palasi Atlantille, minkä seurauksena Australia tuli näkyviin. Golf-virta muutti suuntaansa ja muutos lopetti jääkauden pohjolassa. Afrikassa asuneet ensimmäiset Homo sapiensit olivat huuhtoutua hyökyaallon voimasta kokonaan pois maan päältä. Hyökyaallon jälkeen satoi ilmakehästä kaksi vuotta pelkkää tuhkaa ja loputtomasti vettä. Oli aina pimeää. Eri siirtokunnat selvisivät vain varastoidun viljan ja veden avulla. Siirtokuntien asuinpaikat olivat lisäksi huolellisesti suunniteltuja: ne olivat riittävän korkealla ja niihin varastoitu riittävästi polttopuita sekä eläimiä ravinnoksi.

Prinssi Miloksen päästyä Arkkeineen lopulta takaisin maapallolle oli maapallon akselin kulma räjähdyksen voimasta siirtynyt viisi astetta. Tämä muutti meille näkyvää tähtitaivasta mutta myös mantereita valtavasti. Grönlanti alkoi tämän seurauksena nousta myös ylös merestä, niin myös Pohjois- ja Etelä- Amerikat. Pikkuhiljaa maapallon elinolot kuitenkin helpottivat ja ihmiskunta selvisi koitoksesta. Lähes kaikki siirtokunnat säilyivät tuhosta, vaikka räjähdys olikin valtava. ihmiskunta säilyi ja elämä jatkui. Kahden vuoden pimeyden jälkeen alkoi aurinko viimein paistaa. Elämä jatkui, maapallolla alkoi uusi aika. Prinssi Milos löysi itsensä Egyptiin ja perusti sinne Atlantislaisen kulttuurin. Liitonarkki päätyi lopulta Kheopsin pyramidin ylle, missä se leijuu eetteritasolla. Sen voimia on ajan saatossa käyttänyt esimerkiksi Mooses, joka sai käyttöönsä nk. Mooseksen sauvan, jolla hän pysäytti veden. Meidän oma Väinämöisemme valmisti samasta voimasta pitkän sauvan, jota kutsuttiin Hermeksen sauvaksi. Sen voima auttoi suomalaisia taistelussa venäläisiä vastaan talvi- ja jatkosodissa vuosina 1939-44.

Kuitenkin myös Kuningas Atlas oli kauaskatseisuudessaan perustanut siirtokuntia ympäri maailmaa. Yhden hän perusti Espanjaan, jonne hän myös lähetti läheisen miehensä kenraali Sanzin, joka johti hyökkäystä noin 20 vuotta myöhemmin Ourensen kohdalla sijainneen siirtokunnan kimppuun. Selviäminen oli hiuskarvan varassa, sillä hyökkääjillä oli selkeä ylivoima. Vallon kuitenkin johti urheaa armeijaansa viisaasti ja kalevalainen kansamme pelastui. Ajan myötä Marsista tulleen kansan viimeiset kaiut kuitenkin vaimenivat ja kappale ihmiskunnan vaikeaa historiaa oli takana. Pohjoisen vapaat kansat elivät koko Atlantiksen mantereen olemassaolon ajan yhteistyön ja rakkauden liitossa. Kunkin maan hallitsijat olivat viisaita ja henkisiä ihmisiä, joilla oli puheyhteys kansallishaltijoidensa kanssa. Käyttäen apunaan kansallishaltijoidensa, oman planeettansa ja kansansa viisautta he yhdessä vastustivat valloittajien hurjia hyökkäyksiä vuosisatojen ja tuhansien ajan eri inkarnaatioissaan.

Atlantiksen perintö

Minkälaisen perinnön Atlantis sitten jätti meille? Ihmiskuntana saimme tietysti rutkasti karmaa. Se mitä Atlantiksella tapahtui, on koko ihmiskunnan solumuistissa ja myös meidän kaikkien vastuulla. Mitä voimme oppia tapahtuneista? Voimme oppia sen, että meidän kaikkien on laskettava ajattelumme sydämeemme, sillä äly tuhosi meidät Atlantiksella. Annoimme älymme ja egomme ohjata ajatteluamme ja toimintaamme. Tämä riski on olemassa nytkin. Esimerkiksi robotiikan leviäminen keskuuteemme on hieman huolestuttava piirre. Meidän tulisi keskittää tutkimuksemme ja resurssimme henkisten voimavarojemme tutkimiseen sen sijaan, että keskitämme huomiomme vain teknologiseen kehitykseen. Olemme menossa kohti uutta kultaista aikaa, mutta matkaamme meinaa tulla iso mutka liian älyllisen tutkimisen harharetkillä. Atlantis toimii meille hyvänä varoittavana esimerkkinä ihmiskunnan kehityshistoriassa. Anna siis valosi, rakkautesi ja ymmärryksesi kehittyä sydämessäsi. Rakkaus vie meidät kaikki kohti valaistumista sekä ylösnousemusta ihmiskuntana.